Hiihto on mun yksi lemppariharrastukseni ja myös sen seuraaminen. Tänä vuonna päästiin seuraamaan paikan päällä kolmet kisat jotka ei ihan ”pelkkää” kisailua olekaan vaan totista totta ja hurjaa traagista kamppailua.
Aloitimme lähiseudun SM-hiihdoista Keuruulta josta jo mainitsinkin aiemmassa postauksessa.
Sitten tuli se huipennus kun Joulupukki järjesti meille liput Lahden MM-kisoihin ❤
Ja niin kisapipo päähän ja menoksi. Päivän kilpailumatkoina oli naisten (7,5 km + 7,5 km) ja miesten (15 km + 15 km) skiathlon jossa ensin hiihdetään perinteistä ja sitten vaihdetaan sukset ja hiihdetään vapaalla tyylillä. Mäkihyppyäkin oli mutta sitä emme jääneet enää katsomaan kun olisi paluu mennyt niin myöhään. Ehdimme kotiin katsomaan sitä telkun ääreen.
Tunnelma on usein hieno telkkarin ääressäkin mutta stadionilla se on ihan huikea.
Päivän voittajat olivat Norjan Marit Björgen ja Venäjän Sergei Ustjugov. Krista Pärmäkoski toi hopeaa ja voitte vain kuvitella mikä tunnelma oli stadionilla! ❤ ❤ Kyllä oli tunteet pinnassa ja tippa linssissä 🙂
Tässä voittaja Sergein tyylinäyte.
Miesten hopeaa vei kovan kamppailun ja epäonnisten sattumuksien jälkeen Martin Johnsrud Sundby.
Pronssikamppailu olikin sitten vielä hurjempaa ja sen nappasi Norjan Finn Hågen Krogh. (hieno nimi, Finn!)
Päivän paras suomalainen mies oli Lari Lehtonen, sija 9, hienoa! Matti Heikkisen sijoitus oli 18.
Screeniltä näki lähikuvaa! 🙂
Huonolaatuiset kuvat on kännykällä otettuja. Se ei tykkää zoomailusta ;( Mulla oli mukana myös järkkäri ja räpsin sillä innoissani ”hienoja” kuvia kunnes huomasin jonkin tekstin ruudulla. Siinä luki: ei muistikorttia. Voi ei minua hölmöä! Vaan ei hätää, muistin että muistikortti on lompakossani 🙂 Mutta voih! Lompakkoni oli autossa parkkipaikalla! Voi minua hölmöä! Lahden MM-kisat, hyvät paikat ja minä unohdin muistikortin autoon! Olin tarvinnut muistikorttia käsitellessäni kotona kuvia enkä muistanut sitä laittaa takaisin kameraan. Niin ja kaikenkukkaraksi laskiaispullat repussa olivat eläneet omaa elämäänsä ja koko reppu kameroineen oli kermavaahdossa. Voi minua! Mutta kisat oli hienot kaikesta huolimatta 🙂
Sukset ojossa. Kelpais kyllä mullekin!
Näitä kuvia oli sitten hieno katsella telkkarista! Hyvä Iivo!
Sitten taas kisapipo päähän ja kohti Kontiolahtea. Suomihan sai kevään maailmancupin ampumahiihtokisat Kontiolahdelle jotka piti olla Venäjällä mutta erinäisistä liika-annostuksista johtuen kisat siirrettiin Kontiolahdelle.
Tunnelma oli sielläkin mahtava vaikka meidän Kaisalla ei mennytkään ihan nappiin tällä kertaa.
Miesten suurella ennakkosuosikilla, Martin Fourcadellakaan ei mennyt ihan kutiinsa.
Ampumapenkalla jännitys tiivistyy kun siellä ampuillaan huteja vaikkei pitäis 😉
Naisten ennakkosuosikilla Laura Dahlmeierilla piti kutinsa, tälläkin kertaa.
Päivän voitto miesten takaa-ajossa meni myös Saksaan Arnd Peifferille.
Kisojen päätyttyä alkoi aikamoisen hidas paluumatka. Parkkipaikoille oli käveltävä pari kilometriä ja ruuhka oli aikamoinen. Alkumatkan autoilun kaksi ensimmäistä kilometriä kesti yli tunnin. Mutta pikkuhiljaa päästiin väljemmille vesille jossain Joensuussa.
Yöpaikaksi olin varannut meille huoneen Valamon luostarista jonne saavuimme illansuussa.
Aamiaisella ei ollut mitään kiirettä minnekään, massu täyteen ja sitten kotia kohti.
Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Seuraavia kisoja odotellessa. 🙂
❤
60-luvun nahkahousut 
Hehee, usein kännykän muistikortti sopii kameraankin. Onneksi kännyllä sait ihan hyviä kuvia myös. Olen joskus aikoinaan useamman kerran kuvannut järkkärillä ilman filmiä!
TykkääTykkää
Olisipa sopinutkin niin yksi harmitus olisi ollut vähemmän. Kännykällä pärjäsi kun änkesi itsensä paremmille katselupaikoille. Se piti suorittaa välitauon aikana eikä sitten enää paikaltaan voinut hievahtaakkaan 🙂
Mulla kävi usein joskus ennenvanhaan (varsikin matkoilla!) niin ettei filmirulla lähtenytkään pyörimään kamerassa ja sitä luuli saavansa hienoja matkamuistoja mutta kuinkas kävikään kun kehitti filmirullan! 😦
TykkääTykkää
Hieno kisapostaus:) Mutta voi järkky, miten kamala jono tuolla Kontiolahdessa olikaan… pelkästään parkkipaikalle kävellessä! Ja entäs sitten siitä eteenpäin ne pari kilsaa autolla… Huh, huh! Mutta illallapa olittekin sitten jo toisenlaisissa tunnelmissa ihan, paljon rauhallisemmissa. Näytinpä tuosta isännällekin kuvaa samalla ja kun nuorimmatkin oli kuulolla, kysyi toinen jotain sellaista, että voititko? Luuli että sinä olit voittoja tavoittelevassa joukossa, johon minä sitten selittämään, että tykkäät käydä katsomassa kisoja. Sitten sain kuulla, että jotkut koulutoverinsakin olivat siellä käyneet.
TykkääTykkää
Kiitos! Hienot kisat mutta toden totta, paluuruuhka oli jotain ihan uskomatonta ja kaikenkukkaraksi joidenkin autot juuttuivat siinä letkassa ylämäkiin ja sitten kun ne yrittivät peruutella ja ajaa niin oli sumppu edellistäkin pahempi. Mutta niin siitä selvittiin ja toivottavasti kaikki kisavieraat pääsivät turvallisesti kotiin 🙂 Illalla olimmekin sitten hiljaisuuden tyyssijoilla mutta siellä oli tällaiselle ulkoilmaihmiselle kauhean kuuma! Piti pitää koko yö ikkunaa auki kun tuntui että on kuin saunassa 😀
Lapsena olen viimeksi hiihtänyt kilpaa koulussa enkä voittanut koskaan enkä silloinkaan tykännyt kilpailemisesta, siksi en kai pärjännytkään. Ampumalla tuollaiseen pieneen reikään en osuisi varmaan edes metrin päästä 😀
TykkääTykkää
Onpa ollut elämystä kerrakseen! Tunnelma on taatusti huikea molemmissa kisapaikoissa. Yöpymispaikka luostarin suojassa on hyvä valinta.
Vielä taidat ehtiä hiihtämään itsekin, kun lunta riittää. Itsekin olen hiihtänyt tänä talvena useampaan kertaan ja kivaa on ollut.
TykkääTykkää
Kyllä vain ja se ero noilla kisapaikoilla on telkkuun verrattun, tietenkin se väki siinä ympärillä mutta mikä ilahduttavinta kun telkun ääressä usein kannustetaan vain sitä oman maan kilpailijaa niin tuolla se kannustus on niin huikeaa kaikkia maita kohtaan vaikkei oman maan edustaja pärjäisikään. Siellä kaikki tuntuu olevan kavereita ja se on hienoa 🙂
Oli ihanaa päästä ruuhkan jälkeen rauhalliseen yösijaan. Ruuhkan takia kuitenkin myöhästyimme päivällisbuffetista ja jouduimme käydä matkan varrella ABC:llä syömässä!!! Ei kiva mutta maha kurni sen verran että periksi oli annettava 🙂
En tiedä miten mun hiihtojen käy kun nyt en saa hiihtää/rasittaa toisenkin silmän laseroinnin vuoksi ainakaan viikkoon 😦 ja sitten taitaakin hiihtokelit olla jor menneen talven lumia.
Hiihtäminen on kyllä kivaa 🙂
TykkääTykkää
Joulupukilla on ollut VIP-kohde paikallaan. Podiumille ei ihan kaikilla ole asiaa eikä pääsyä. Sait hienon muiston Mustista . . . kiitos sen jakamisesta.
Paikan päällä on tunnelmaa ja tuoksuja, mitkä kotisohvalla uupuvat. Voi vain kapeasti kuvitella millaista on kannustaa muiden mukana ja nähdä todelliset mittasuhteet. Telkku kun tuppaa tasapuolistamaan.
Kontiolahdella lie osunut huimasti huokauksia Kaisan osalle. Aina ei satu ympyrän ytimeen. Hyvä tietää patikointi P-paikalle.
Valamon ´keljan´ lämpö sopii sitten vilukissoille.
– Aikoinaan eräällä kylmällä mökillä ennakoimatta yöpyessä kuumensin sähköuunissa tiiliskiviä, jotka laitoin sängyn reunoille lämmikkeeksi.
Aurinkoisiin 🙂
TykkääTykkää
Hups, minulla oli ´hoxu´ hukassa! Palkintopalli -paikka olikin Keuruulla 🙂
TykkääTykkää
Kyllä vain 🙂 Lahdessa olisi varmaan tullut putkareissu jos itsensä olisi palkintopallille tunkenut 😀
TykkääTykkää
Paikan päällä stadionilla se ihmismäärän paljous ja innokkuus on niin kutkuttavaa ja kilpailijoiden kiihkeä kamppailu melkeinpä käsin kosketeltavaa. Ja se miten hurjaa vauhtia ne hiihtää, se ei välity telkan kautta!
Kontionlahdella oli nuo järjestelyt muuttuneet sitten vuoden 2014 kun edellisen kerran olimme siellä.
TykkääTykkää