Parin kuukauden sekalaista

Hei, mitä mulle kuuluu?

Höh, siitä on tasan kaksi kuukautta kun olen mitään tänne kirjoitellut mutta ilokseni olen huomannut että blogiani on silti käyty lukemassa ihan päivittäin ❤ Kiitos kaikille teille jotka ovat jaksaneet käydä kurkkimassa onko tullut mitään uutta ❤ ❤

En todellakaan ole saanut aikaan uusia postauksia ja nytkin laitan enemmän kuvia kuin sanoja.

Niin mitä mulle siis kuuluu? Talvi on mennyt hujauksessa ja olen nauttinut siitä kaikin tavoin paria flunssaa lukuunottamatta. Niin ja molemmista silmistä irtosi lasiainen, toinen siis repäisi verkkokalvoonkin reiän joten se piti paikkuuttaa silmäpolilla laserilla. Nyt on toisesta silmästä irtoamassa ja katsotaan tuleeko polikäynti taas. Ääk, mälsää!

Olen tietysti hiihdellyt mutta täällä ei ole paljoa päässyt siitä nauttimaan kun lunta on ollut niin vähän ja viimeisetkin ladut huonossa kunnossa joten luistimet ovat olleet nyt kovassa käytössä 🙂

Ja piti sitten suunnistaa Lappiin taas hiihtämään mutta sehän on aina niin mukavaa 🙂

Kelit vaihtelivat aurinkoisesta usvaiseen.

Usvassa hiihtäminen oli huisin jännittävää.

Pohjois-Ruotsin kautta kotiin.

Siellä oli mm. hauskan muotoisia latorakennuksia 🙂

Kotimaisemissa kun ei ole niin paljoa päässyt hiihtämään niin olen luistellut ja potkukelkkaillut kovasti.

Ja tietenkin retkeillyt. Talvi on mahtavaa retkeilyaikaa ❤

Olen niin hurahtanut valokuvaukseen että liityin Instagrammiin jossa toivottavasti myös sinä vierailet katsomassa kuviani ❤ Se onkin ehkä yksi syy miksi tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle koska se Insta on vaan niin helppo eikä sinne kuvien lataaminen kestä edes kauan. Kiitokset Insta-ideasta kuuluu tänne: https://motoblogi.wordpress.com/  Kiitos Tommi!

Järkkäriä en kyllä ole oppinut käyttämään kunnolla enkä yleensä sitä jaksa missään kuljettaakaan joten minä räpsin puhelimellani kuvia ainakin toistaiseksi. Eihän sitä tiedä jos vaikka saisi vielä joskus uuden pikkuruisen kamerankin…

Laitan tähän muutaman talviotoksen ja tietenkin selfien 🙂

Ja karvalakki kirpparilta 🙂

Niin ja tämän vuoden ajokauden avasi taas tammikuussa perinteiset Rompepäivät ja minä tietenkin mukana 🙂 Ostokset jäivät muutamaan pinssiin ja kangasmerkkiin mutta päivän siellä sai taas mukavasti kulumaan tuttuja tapaillen ❤

Hyvää musaa on käyty kuuntelemassa myös mm. Erja Lyytistä 🙂

Eikä unohdeta Morfoa ❤ Morfo oli kirjoittanut Joulupukille että se haluaisi discopallon ja arvatkaapa mitä? No niin tietysti, kyllä Joulupukki lukee kaikki kirjeet ja niin sai Morfo oman discopallon joululahjaksi ❤

Morfo muuten voi oikein hyvin ja muistutan että siitähän tulee pian kolme vuotta kun se muutti luokseni! Eli ei mikään eilisen teeren etana ❤

Kevät tekee tuloaan kohisten ja talvisisustus katoaa mm. parvekkeelta ja ensimmäiset narsissit ovat jo ruukuissaan. Rakastan talvea mutta kyllä nyt jo odotan kevättä vaikka se tietääkin taas lisää vuosia itselleni 😉

Kippis keväälle!

Kävimme Metsästäjän kanssa ottamassa vähän ”ennakkoa” ensi viikonlopun Lahden MM-kisoja varten Keuruulla Hiihdon SM-kisoissa.

No hupsista, mikäs se on voittajan tuuletellessa 😀

Ja viikonloppuna kohti suurempaa… Hienoa, tuuletan!

Mutta tuosta voittamisesta tulee väkisinkin mieleen suorittaminen ja siitä taas eräs ärsyttävä asia 😦  Vaikka mun ei pitänytkään täällä pohtia niitä negatiivisia asioita mutta kerron nyt kuitenkin. Silloin kun minä liityin siihen Instagrammiin niin kerrottuani siitä eräälle tuttavalle, hän kysyi ensimmäisenä että kuinka paljon mulla on seuraajia! Silloin mulla iski se piru ja sanoin vaan että mene katsomaan. Mua sieppas, tiedän kyllä että monet siellä ovat saadakseen huimia määriä seuraajia/tykkäyksiä mutta minä en ole koskaan innostunut sellaisesta suorittamisesta. Minä tykkään kuvata ja se on nyt toistaiseksi paikka jossa julkaisen kuviani. Saatanpa joskus tehdä jonkun muunkin kansion nettiin jos siltä tuntuu. Tykätään niistä tai ei.

Ja samantapainen ilmiö toistuu taas pian keväällä. Aina joku kysyy kuinka paljon tuli hiihdettyä talven aikana tai syksyllä aina joku kysyy kuinka paljon tuli ajettua moottoripyörällä! Tai kuinka paljon vaelsit, meloit, pyöräilit ym. ym. Mua ärsyttää! Minä en laske kilometrejä, en! Mun ei tarvitse muistaa kilometrejä koska kyllä mun sydän muistaa ne mukavat hetket, muuta ei tarvita ❤ Minä teen asioita joista tykkään siksi että tykkään, en siksi että suoritan tai että haluaisin todistaa jotain itselleni tai muille. Yritän nauttia kaikesta kaikin siemauksin. Joskus nelikymppisenä harrastin hiihtoa suorittaakseni jotain? (en tiedä kyllä mitä) Lopputulos oli se että hiihdin itseni ylikuntoon, sydämen rytmi oli lenkille lähtiessä jo 160 ja lopussa 180. Verenmaku oli oikeasti suussa, se ei ole vain sanonta. Ja mikä kummallisinta, hiihtäminen ei ollut enää kivaa mutta nyt olen siitä jo vanhentunut ja ehkä hiukan viisastunutkin  😉 ja hiihtäminen on taas kivaa enkä ole sen jälkeen laskeskellut… ❤  Äh, mutta ärsytysasiat nyt pois ja takaisin tykkäämieni asioiden pariin…

Mitä sinulle kuuluu?

Ihanaa kevään odotusta sinullekin rakas lukijani ❤  Palaan jossain vaiheessa taas tännekin 🙂

❤