Olen joskus aiemminkin kirjoittanut vanhoista autioista taloista ja lukijani saattaa muistaa että olen niihin erityisen viehättynyt. Tosin joskus on tullut omituisen epämiellyttävä olo pihamaalla mutta niin on käynyt vain harvoin ja silloin tutkimusretkeni ei ole kestänyt kovinkaan kauan.
Metsästäjä otti minut mukaansa suojausoperaatioon kun eräs metsän omistaja oli löytänyt jonkin metsäkanalinnun pesän. Metsäkanalintuja on ollut näinä vuosina huolestuttavan vähän ja nyt Keski-Suomi aloitti projektin nimeltä Sadan pesän savotta – haaste Keski-Suomen metson ystäville.
Keski-Suomen Metsoparlamentti juhlii Suomi 100-juhlavuotta pesiensuojauskampanjalla. Metsäkanalinnuilla on takana kolme epäonnistunutta lisääntymiskautta, joten jokainen onnistunut pesintä on nyt arvokas.
Pesä osottautui metson pesäksi ja sieltä lähtikin metsokoppelo lentoon jota en tietenkään ehtinyt kuvata. Yritimme tehdä suojauksen nopeasti ettei munat olisi joutuneet kauan olemaan ilman emon lämpöä. Suojauksen tarkoitus on pitää ketut ja supikoirat loitolla sinisillä nauhoilla ja saippuan hajulla (jota veistelimme ympäriinsä). Suojaukseen on tehty erillisiä paketteja joka sisältää ohjeet, lankaa, nauhaa ja saippuaa. Toivottavasti edes muutama pesä säilyy tällä konstilla.
Tällä samaisella reissulla Metsästäjä vei minut katsomaan erästä vanhaa autiota taloa. Sen rosoinen kauneus hurmasi minut täysin ja minun piti saada koluta joka nurkka pihamaalta, joka oli myös niin upea tai siis ainakin voisin kuvitella kuinka upea se olisi jos siitä pidettäisiin huolta.
Elämisen jäljet olivat ruostuneet mutta tunnelma pihamaalla oli jostain syystä hyvin erikoinen ja positiivinen 🙂
Pihan puu oli hieman kasvanut ajan saatossa.
Pihakaivoonkin piti kurkata.
Vanha sauna pilkotti puitten takaa.
Nyt puut pilkottavat saunasta.
Saunan lähellä oli pieni viehättävä lampi joka oli osittain vielä jäässä.
Lampeen laski uskottamattoman kirkasvetinen puro jonka pohjalla oli ”kultaa”. Ikivanha kaatunut puu kasvatti lukemattomia kääpiä.
Tämä talo lumosi minut täysin huolimatta romahtaneesta verannasta ja ränsistyneistä piharakennuksista. Juuri ennen lähtöä löysin rappujen vierestä kuivien lehtien seasta pilkottavan sinivuokon ja aivan kuin se olisi kruunannut tämän kokemuksen. Hetken ehdin miettiä että voisinko viedä sen juurineen ja kasvattaa omaan pihaan kun… uskokaa tai älkää, aivan kuin ikkunaan olisi koputettu! Jätin siis kukan siihen mihin se kuului 🙂
Tämä talo ja sen taika lumosi minut aivan tyystin ja pyysinkin Metsästäjää tuomaan minut sinne taas kun tuomet kukkivat ja kaikki on vihreää. Voin vain kuvitella millainen pihamaa on silloin ja ehkä saan ”luvan” vaikka pulahtaa pieneen metsälampeenkin 🙂
❤
60-luvun nahkahousut 