Kisailua kerrakseen

Hiihto on mun yksi lemppariharrastukseni ja myös sen seuraaminen. Tänä vuonna päästiin seuraamaan paikan päällä kolmet kisat jotka ei ihan ”pelkkää” kisailua olekaan vaan totista totta ja hurjaa traagista kamppailua.

Aloitimme lähiseudun SM-hiihdoista Keuruulta josta jo mainitsinkin aiemmassa postauksessa.

Sitten tuli se huipennus kun Joulupukki järjesti meille liput Lahden MM-kisoihin ❤

Ja niin kisapipo päähän ja menoksi. Päivän kilpailumatkoina oli naisten (7,5 km + 7,5 km) ja miesten (15 km + 15 km)  skiathlon jossa ensin hiihdetään perinteistä ja sitten vaihdetaan sukset ja hiihdetään vapaalla tyylillä. Mäkihyppyäkin oli mutta sitä emme jääneet enää katsomaan kun olisi paluu mennyt niin myöhään. Ehdimme kotiin katsomaan sitä telkun ääreen.

Tunnelma on usein hieno telkkarin ääressäkin mutta stadionilla se on ihan huikea.

Päivän voittajat olivat Norjan Marit Björgen ja Venäjän Sergei Ustjugov. Krista Pärmäkoski toi hopeaa ja voitte vain kuvitella mikä tunnelma oli stadionilla! ❤ ❤ Kyllä oli tunteet pinnassa ja tippa linssissä 🙂

Tässä voittaja Sergein tyylinäyte.

Miesten hopeaa vei kovan kamppailun ja epäonnisten sattumuksien jälkeen Martin Johnsrud Sundby.

Pronssikamppailu olikin sitten vielä hurjempaa ja sen nappasi Norjan Finn Hågen Krogh. (hieno nimi, Finn!)

Päivän paras suomalainen mies oli Lari Lehtonen, sija 9, hienoa! Matti Heikkisen sijoitus oli 18.

Screeniltä näki lähikuvaa!  🙂

Huonolaatuiset kuvat on kännykällä otettuja. Se ei tykkää zoomailusta ;(  Mulla oli mukana myös järkkäri ja räpsin sillä innoissani ”hienoja” kuvia kunnes huomasin jonkin tekstin ruudulla. Siinä luki: ei muistikorttia. Voi ei minua hölmöä! Vaan ei hätää, muistin että muistikortti on lompakossani 🙂 Mutta voih! Lompakkoni oli autossa parkkipaikalla! Voi minua hölmöä! Lahden MM-kisat, hyvät paikat ja minä unohdin muistikortin autoon! Olin tarvinnut muistikorttia käsitellessäni kotona kuvia enkä muistanut sitä laittaa takaisin kameraan. Niin ja kaikenkukkaraksi laskiaispullat repussa olivat eläneet omaa elämäänsä ja koko reppu kameroineen oli kermavaahdossa. Voi minua! Mutta kisat oli hienot kaikesta huolimatta 🙂

Sukset ojossa. Kelpais kyllä mullekin!

Näitä kuvia oli sitten hieno katsella telkkarista! Hyvä Iivo!

Sitten taas kisapipo päähän ja kohti Kontiolahtea. Suomihan sai kevään maailmancupin ampumahiihtokisat Kontiolahdelle jotka piti olla Venäjällä mutta erinäisistä liika-annostuksista johtuen kisat siirrettiin Kontiolahdelle.

Tunnelma oli sielläkin mahtava vaikka meidän Kaisalla ei mennytkään ihan nappiin tällä kertaa.

Miesten suurella ennakkosuosikilla, Martin Fourcadellakaan ei mennyt ihan kutiinsa.

Ampumapenkalla jännitys tiivistyy kun siellä ampuillaan huteja vaikkei pitäis 😉

Naisten ennakkosuosikilla Laura Dahlmeierilla piti kutinsa, tälläkin kertaa.

Päivän voitto miesten takaa-ajossa meni myös Saksaan Arnd Peifferille.

Kisojen päätyttyä alkoi aikamoisen hidas paluumatka. Parkkipaikoille oli käveltävä pari kilometriä ja ruuhka oli aikamoinen. Alkumatkan autoilun kaksi ensimmäistä kilometriä kesti yli tunnin. Mutta pikkuhiljaa päästiin väljemmille vesille jossain Joensuussa.

Yöpaikaksi olin varannut meille huoneen Valamon luostarista jonne saavuimme illansuussa.

Aamiaisella ei ollut mitään kiirettä minnekään, massu täyteen ja sitten kotia kohti.

Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Seuraavia kisoja odotellessa. 🙂

❤

Viikonlopun viettoa kansallispuistoissa

Marraskuun alussa teimme Metsästäjän kanssa pienen viikonloppureissun Itä-Suomeen. Ensiksi kävimme koluamassa Patvinsuon Kansallispuistoa. Blogiani seuranneet ehkä muistavatkin suuren rakkauteni soita kohtaan. Ja mitä isompi suo, sen parempi. Patvinsuo on todellakin suuri ja sen kiertämiseen pitäisi kyllä varata useita päiviä.

Patvinsuo oli myös uskomattoman kaunis ja hiljainen. Tähän aikaan vuodesta ei ollut ruuhkaa retkeilijöistäkään. Kuvittelin mielessäni millainen se on alkukesällä kun suopursut kukkivat!

Keli oli kuulas, muutama pakkasaste ja ensilumi oli satanut myös Patvinsuolle. ❤

Laavulle saavuttuamme aurinko painui jo horisonttiin ja läheiseltä lintutornista ehti vielä nähdä upean auringonlaskun.

Sitten olikin jo nälkä ja kahvit tulille. Olin väsänyt salaatit makkaran kera ja syksyn ensimmäiset joulutortut kahvin kanssa 🙂

Yösijan olimme varanneet Hotelli Pielisestä joka sijaitseen Lieksan Vuonislahdessa. Se oli vaatimaton hotelli mutta ihan käypä yöpymiseen. Ja mikä mukavinta, saavuttuamme pääsimme heti saunaan. Se teki terää retkipäivän päätteeksi. Iloinen yllätys löytyi myös saunaosastolta, siellä oli uima-allas. Ai että oli ihanaa 🙂

Aamulla runsaan aamiaisen jälkeen suunnistimme kohti Kolia. Kolilla onkin tullut käytyä jo useamman kerran mutta aina sinne on niin mukava palata. Ja sielläkään ei ollut tungosta turisteista tähän aikaan vuodesta.

Lumitykit oli täydessä toiminnassa tehden laskettelijoille lunta rinteeseen. Ilma oli sakeana lumisumusta.

Kotimatkalla ihailimme vielä jäätyviä Pielisen rantoja.

Valokuvausta varten piti pysähtyä myös mm. Polvijärvellä tien varrelta bongattuani vanhan ränsistyneen myllyn joka vaati ehdotonta tutkimusretkeä 🙂

Ja kävimme vielä Valamon Luostarissa syömässä että jaksoimme kotiin asti. Tietysti myös pari pulloa Valamon punaista juomaa kotiinviemisiksi lähti mukaan 🙂

Valamossa on aina niin maittavaa kotiruokaa tarjolla. Tässä salaatttia, uunimuikkuja, kasvispyöryköitä ja ohrasörsseliä 🙂 Valamon hapankaali ja kotikalja ovat kyllä niitä parhaita 🙂 Jälkiruoaksi kahvia ja iso kulhollinen omenapaistosta vaniljakastikkeen kera ❤ Ai että taas jaksaa 🙂

Varkauden kautta kotiin ihaillen auringonlaskua ❤

Kotiin päästyämme olikin jo pilkkopimeää ja illalla vielä lämmitimme saunan ja lasillisen Valamon punaista juomaa nassuun niin kyllä uni maittoi makoisasti 🙂

❤